maanantai 6. tammikuuta 2014

Lee Child - Tappaja




1. LEE CHILD – TAPPAJA

Alkuperäinen teos ”One Shot”, julkaisuvuosi 2005. Suom. Tero Kuittinen, Karisto Oy.

Kirjan takakannesta:
”Kuusi laukausta, viisi kuollutta. Kaupunki on äkkiä kauhun vallassa. Väkijoukkoon ampunut mies saadaan kuitenkin nopeasti kiinni ja juttu vaikuttaa selvitetyltä. Mutta kuulusteluissa nousee seinä vastaan, kun mies suostuu sanomaan vain yhden lauseen: ”Hommatkaa Jack Reacher luokseni”.
Samaan aikaan Jack Reacher on jo matkalla – mukanaan tietoa, joka muuttaa piinallisesti koko jutun suunnan. Mutta toisin kuin lainvalvojia, sankaria jolla on vain passi ja hammasharja ei sido mikään, kun totuus joudutaan kaivamaan esiin.”

Kirjan pohjalta tehty elokuva (suom. ensi-ilta 4.1.2013) Jack Reacher – Tappajan jäljillä oli kertomus raa’asta palkkamurhaajasta, joka kidnappasi taksin kuljettajineen ja pakotti kuljettajan tekemään murhan puolestaan. Elokuvan innoittamana päätin aloittaa vuoden 2014 kirjahaasteen, jossa on tarkoitus tutkailla päähenkilön ammattia, Jack Reacheristä kertovalla kirjalla ja ajattelin, että ammattitappaja olisi tarpeeksi shokeeraava aloitus. Hyvin pian kirjan aloitettuani oivalsin kuitenkin, että elokuva oli ohjannut minut aivan harhapoluille. En mitenkään kykenisi tämän kirjan pohjalta käsittelemään palkkamurhaajan työskentelyä, sillä tappajan itsensä toimintaa kirjassa ei juurikaan käsitellä ja elokuvan Reacheristä poiketen kirjan Jack Reacher on ent. Yhdysvaltain maavoimien sotilaspoliisi ja mm. Kuwait Cityssä yhtä aikaa oletetun tappajan James Barrin kanssa toiminut sotilas, joka saapuu paikalle vanhan lupauksen vuoksi, mutta lopulta vyyhden alettua purkautumaan, ryhtyykin tutkimaan tapausta puolustuksen laskuun.

Niinpä siis palkkamurhaajan ammatin kuvaaminen vaihtuukin käsittelyyn entisen sotilaspoliisin työskentelystä joukkomurhan selvittäjänä.

Aluksi näytti, että Reacher keskittyi täysin siihen, että oli aikoinaan, 14 vuotta sitten luvannut tappaa Barrin, jos hän koskaan uusisi Kuwaitissa tekemäänsä joukkoteloitusta. Vasta kun hän kuuli, että Barr itse oli pyytänyt poliisia hankkimaan Jack Reacherin paikalle ja kun syytetyn sisko vakuuttamalla vakuutti, ettei hänen veljensä ollut voinut tehdä sellaista tekoa, Reacher alkoi pikkuhiljaa kyseenalaistaa poliisin lähes aukottomat todisteet miehen syyllisyydestä. Reacher ryhtyi miettimään syytä Barrin pyyntöön ja tajusi, että jokin oli pahasti pielessä. Barr itse ei tuossa vaiheessa pystynyt puolustamaan itseään mitenkään, sillä hänet oli heti vankilaan saavuttuaan hakattu tajuttomaksi ja hän makasi teho-osastolla koomassa. Reacher kuitenkin vakuuttui, että Barrin täytyi olla seonnut, jos hän olisi tehnyt teon, kuten joukkomurhaaja oli tehnyt. Hän tiesi, että vanha tarkka-ampuja sotilas olisi käyttänyt edullisempaa paikkaa ampumiseen, olisi jättänyt paljon vähemmän – jos ollenkaan – todisteita jälkeensä ja mitä todennäköisimmin olisi jättänyt kutsumatta paikalle henkilöä, joka oli aikoinaan luvannut tappaa omakätisesti hänet, jos hän vielä tekisi samanlaisen hirmuteon kuin sotilas aikana oli tehnyt.

13 vuotta sotilaspoliisina toimineellä Reacherillä oli puolellaan tieto aiemmasta Barrin toiminnasta, hänen taidoistaan ja tavataan ajatella, sekä erityisesti vankka tuntemus palkkatappajan koulutuksesta. Hän alkoi nähdä ristiriitoja tapauksen ja sen välillä, miten Barrin olisi pitänyt tilanteissa toimia. Jos todellinen syyllinen ei olisi astunut Reacherin tielle, Jackiltä olisi ehkä mennyt kauemmin uskoa, että Barr ei ollut syyllinen. Kun Reacheria sitten alettiin uhkailla hän tajusi, että joko Barr oli pakotettu toimimaan kuten hän oli toiminut tai sitten asialla ei Barr ollutkaan. Ehkä mies olikin vain taitavasti ja suunnitelmallisesti lavastettu syylliseksi. Reacherin tapa tarttua sellaisiin poliisin mielestä vähemmän oleellisiin seikkoihin sai kuitenkin tapauksen aukeamaan pala palalta enemmän ja mitä kauemmas Reacher kurotti, sen selvemmäksi kävi, että Barrilla ei ollut osaa, eikä arpaa tässä pelissä.

Entinen sotapoliisi oli rohkea ja peloton ja edelleen huippukunnossa, vaikka viettikin nykyään nimetöntä, hajutonta ja mautonta elämää kulkien paikasta toiseen, jättämättä jälkiä minnekään. Kunnosta oli hänelle erityistä hyötyä silloin, kun oikea tappaja joukkoineen piti saada luovuttamaan vangiksi ottamansa James Barrin siskon. Reacher oli suoraviivainen ja tehokas. Äänetön ja valpas. Hänen kekseliäisyydellään ei ollut rajoja, kun oli kyse näkymättömyydestä, piiloutumisen taidosta ja vastustajan lukemisesta. 

Reacherin tapa ajatella oli nerokas. Hän tiesi, että tappajat eivät olisi voineet tietää joitain asioita, ellei poliisi tai piirisyyttäjä olisi vuotanut tietoa eteenpäin. Vastassa oli samanlaisen koulutuksen saaneita entisen Neuvostoliiton veteraaneja ja monissa liemissä keitettyjä entisiä vankityöleiriläisiä, joilla ei ollut mitään hävittävää. Reacher oli kuitenkin piinkova ja armoton tappaja sen lisäksi, että oli oikeuden puolesta taisteleva entinen poliisi. Olisikin ollut mielenkiintoista nähdä kirjailijan näkemys poliisin onnistumisesta siinä tapauksessa, jos poliisivoimissa ei olisi ilmennyt olevan petturia, joka ohjaili tutkimuksia niin, että todisteet selkeästi ja yksiselitteisesti osoittivat James Barriin ja tekivät hänestä ainoan ja ehdottoman syyllisen. Reacher mainitsikin lopussa, että tappajan maksama pysäköintimaksu ja se, että poliisi ylipäätään keksi sellaista etsiä, olivat se viimeinen selkeä osa, joka varmisti Reacherille sekä Barrin syyttömyyden, että poliisin sekaantumisen syyllisen puolelle. Reacherin johdonmukainen toiminta ja vakuuttava ammattitaito tekivät minuun vaikutuksen, mutta kaikkein eniten pidin hänen sodassa harjaantuneista aisteistaan. Hän osasi sulkea ympäristöstä ylimääräiset ääneet pois ja suodattaa ne, jotka paljastivat esimerkiksi häntä seuraavan henkilön tai ilmeet, jotka kertoivat sellaista, mitä ei sanottu ääneen. Hän osasi ilmiömäisesti lukea ihmisiä ja tarkkaili vaistonvaraisesti ympäristöään kaiken aikaa nähden ja kuullen paljon enemmän, kuin tavallinen ihminen yleensä tekee.

Kaiken kaikkiaan ihan tätä haastetta varten hankkimani kirja osoittautui niin mielenkiintoiseksi, että päätin hankkia luettavakseni muutkin Jack Reacherista kertovat kirjat.

***
Osallistuu haasteeseen MiMiTuI eli Mikä minusta tulee isona? Luettu 6.1.2014.

2 kommenttia:

  1. No huh huh. Kylläpä todellakin shokeerasit. Onneksi et nyt kuitenkaan ihan palkkamurhaajan ammattia sitten esitellytkään. olisi mennyt minulta yöunet.

    VastaaPoista
  2. Luin takavuosina kaksi Childin Jack Reacher -kirjaa. Ne olivat minusta hieman liian raakoja, joten meni vähän maku niihin.

    VastaaPoista