1. LEE CHILD – TAPPAJA
Alkuperäinen teos ”One Shot”, julkaisuvuosi 2005. Suom. Tero
Kuittinen, Karisto Oy.
Kirjan takakannesta:
”Kuusi laukausta,
viisi kuollutta. Kaupunki on äkkiä kauhun vallassa. Väkijoukkoon ampunut mies
saadaan kuitenkin nopeasti kiinni ja juttu vaikuttaa selvitetyltä. Mutta
kuulusteluissa nousee seinä vastaan, kun mies suostuu sanomaan vain yhden
lauseen: ”Hommatkaa Jack Reacher luokseni”.
Samaan aikaan Jack
Reacher on jo matkalla – mukanaan tietoa, joka muuttaa piinallisesti koko jutun
suunnan. Mutta toisin kuin lainvalvojia, sankaria jolla on vain passi ja
hammasharja ei sido mikään, kun totuus joudutaan kaivamaan esiin.”
Kirjan pohjalta tehty elokuva (suom. ensi-ilta 4.1.2013) Jack Reacher – Tappajan jäljillä oli kertomus
raa’asta palkkamurhaajasta, joka kidnappasi taksin kuljettajineen ja pakotti
kuljettajan tekemään murhan puolestaan. Elokuvan innoittamana päätin aloittaa
vuoden 2014 kirjahaasteen, jossa on tarkoitus tutkailla päähenkilön ammattia,
Jack Reacheristä kertovalla kirjalla ja ajattelin, että ammattitappaja olisi
tarpeeksi shokeeraava aloitus. Hyvin pian kirjan aloitettuani oivalsin
kuitenkin, että elokuva oli ohjannut minut aivan harhapoluille. En mitenkään
kykenisi tämän kirjan pohjalta käsittelemään palkkamurhaajan työskentelyä,
sillä tappajan itsensä toimintaa kirjassa ei juurikaan käsitellä ja elokuvan
Reacheristä poiketen kirjan Jack Reacher on ent. Yhdysvaltain maavoimien sotilaspoliisi
ja mm. Kuwait Cityssä yhtä aikaa oletetun tappajan James Barrin kanssa toiminut
sotilas, joka saapuu paikalle vanhan lupauksen vuoksi, mutta lopulta vyyhden
alettua purkautumaan, ryhtyykin tutkimaan tapausta puolustuksen laskuun.
Niinpä siis palkkamurhaajan ammatin kuvaaminen vaihtuukin
käsittelyyn entisen sotilaspoliisin työskentelystä joukkomurhan selvittäjänä.
Aluksi näytti, että Reacher keskittyi täysin siihen, että
oli aikoinaan, 14 vuotta sitten luvannut tappaa Barrin, jos hän koskaan uusisi
Kuwaitissa tekemäänsä joukkoteloitusta. Vasta kun hän kuuli, että Barr itse oli
pyytänyt poliisia hankkimaan Jack Reacherin paikalle ja kun syytetyn sisko
vakuuttamalla vakuutti, ettei hänen veljensä ollut voinut tehdä sellaista
tekoa, Reacher alkoi pikkuhiljaa kyseenalaistaa poliisin lähes aukottomat todisteet
miehen syyllisyydestä. Reacher ryhtyi miettimään syytä Barrin pyyntöön ja
tajusi, että jokin oli pahasti pielessä. Barr itse ei tuossa vaiheessa pystynyt
puolustamaan itseään mitenkään, sillä hänet oli heti vankilaan saavuttuaan
hakattu tajuttomaksi ja hän makasi teho-osastolla koomassa. Reacher kuitenkin
vakuuttui, että Barrin täytyi olla seonnut, jos hän olisi tehnyt teon, kuten
joukkomurhaaja oli tehnyt. Hän tiesi, että vanha tarkka-ampuja sotilas olisi
käyttänyt edullisempaa paikkaa ampumiseen, olisi jättänyt paljon vähemmän – jos
ollenkaan – todisteita jälkeensä ja mitä todennäköisimmin olisi jättänyt
kutsumatta paikalle henkilöä, joka oli aikoinaan luvannut tappaa omakätisesti
hänet, jos hän vielä tekisi samanlaisen hirmuteon kuin sotilas aikana oli
tehnyt.
13 vuotta sotilaspoliisina toimineellä Reacherillä oli puolellaan tieto aiemmasta Barrin
toiminnasta, hänen taidoistaan ja tavataan ajatella, sekä erityisesti vankka
tuntemus palkkatappajan koulutuksesta. Hän alkoi nähdä ristiriitoja tapauksen
ja sen välillä, miten Barrin olisi pitänyt tilanteissa toimia. Jos todellinen
syyllinen ei olisi astunut Reacherin tielle, Jackiltä olisi ehkä mennyt
kauemmin uskoa, että Barr ei ollut syyllinen. Kun Reacheria sitten alettiin
uhkailla hän tajusi, että joko Barr oli pakotettu toimimaan kuten hän oli
toiminut tai sitten asialla ei Barr ollutkaan. Ehkä mies olikin vain taitavasti
ja suunnitelmallisesti lavastettu syylliseksi. Reacherin tapa tarttua
sellaisiin poliisin mielestä vähemmän oleellisiin seikkoihin sai kuitenkin
tapauksen aukeamaan pala palalta enemmän ja mitä kauemmas Reacher kurotti, sen
selvemmäksi kävi, että Barrilla ei ollut osaa, eikä arpaa tässä pelissä.
Entinen sotapoliisi oli rohkea ja peloton ja edelleen
huippukunnossa, vaikka viettikin nykyään nimetöntä, hajutonta ja mautonta elämää kulkien paikasta toiseen, jättämättä jälkiä minnekään. Kunnosta oli hänelle erityistä hyötyä silloin, kun oikea tappaja
joukkoineen piti saada luovuttamaan vangiksi ottamansa James Barrin siskon. Reacher oli suoraviivainen ja tehokas. Äänetön ja valpas. Hänen kekseliäisyydellään ei ollut rajoja, kun oli kyse näkymättömyydestä, piiloutumisen taidosta ja vastustajan lukemisesta.
Reacherin tapa ajatella oli nerokas. Hän tiesi, että tappajat eivät olisi voineet
tietää joitain asioita, ellei poliisi tai piirisyyttäjä olisi vuotanut tietoa
eteenpäin. Vastassa oli samanlaisen koulutuksen saaneita entisen
Neuvostoliiton veteraaneja ja monissa liemissä keitettyjä entisiä
vankityöleiriläisiä, joilla ei ollut mitään hävittävää. Reacher oli kuitenkin
piinkova ja armoton tappaja sen lisäksi, että oli oikeuden puolesta taisteleva
entinen poliisi. Olisikin ollut mielenkiintoista nähdä kirjailijan näkemys
poliisin onnistumisesta siinä tapauksessa, jos poliisivoimissa ei olisi
ilmennyt olevan petturia, joka ohjaili tutkimuksia niin, että todisteet
selkeästi ja yksiselitteisesti osoittivat James Barriin ja tekivät hänestä
ainoan ja ehdottoman syyllisen. Reacher mainitsikin lopussa, että tappajan
maksama pysäköintimaksu ja se, että poliisi ylipäätään keksi sellaista etsiä,
olivat se viimeinen selkeä osa, joka varmisti Reacherille sekä Barrin
syyttömyyden, että poliisin sekaantumisen syyllisen puolelle. Reacherin
johdonmukainen toiminta ja vakuuttava ammattitaito tekivät minuun vaikutuksen,
mutta kaikkein eniten pidin hänen sodassa harjaantuneista aisteistaan. Hän
osasi sulkea ympäristöstä ylimääräiset ääneet pois ja suodattaa ne, jotka
paljastivat esimerkiksi häntä seuraavan henkilön tai ilmeet, jotka kertoivat sellaista,
mitä ei sanottu ääneen. Hän osasi ilmiömäisesti lukea ihmisiä ja tarkkaili
vaistonvaraisesti ympäristöään kaiken aikaa nähden ja kuullen paljon enemmän,
kuin tavallinen ihminen yleensä tekee.
Kaiken kaikkiaan ihan tätä haastetta varten hankkimani kirja
osoittautui niin mielenkiintoiseksi, että päätin hankkia luettavakseni muutkin Jack
Reacherista kertovat kirjat.
***
Osallistuu haasteeseen MiMiTuI eli Mikä minusta tulee isona? Luettu 6.1.2014.